Meillä tosiaan oli se Arskan ja Vaaran Kuiskaus-tyttönen viikon verran, ennen kuin pääsi omaan kotiinsa. Helmi sain nimensä mummonsa mukaan ja oli ihastuttava ja reipas karvapallero ja niistä tuli kyllä Nellan kanssa ihan bestiksiä. Varsinkin aamuisin viiden aikaan oli ihanaa herätä kuuntelemaan tyttösten "pientä" painia. No onneksi se ei kestänyt kuin tunteroisen .

Oli kyllä hienoa pitää Helmi viikon ajan, että siihen sai vähän tutustua. Ja olihan meillä aika harvinainen tilanne, kun molempien poikien tytöt oli täällä yhtä aikaa. Saatiin kuvakin, jossa tytöt ja iskät mukana (tytöt nukahti Arskan kainaloon ja Elmo aseteltiin viereen).

Helmi sai viikon olla lapsiperheen arjessa mukana, eikä siihen sopeutumisessa ollut mitään ongelmia. Rohkea ja reipas neiti näyttäisi olevan Helmi pääsi myös tutustumaan siipeen ja se kiinnosti. Uuteen kotiinkin annettiin siipi mukaan.

Ja mikä tärkeintä, Helmi sai aivan ihanan ja rakastavan kodin Johanna ja Esa ottivat tytön perheenjäseneksi ja kaikki on mennyt hyvin uudessa kodissa. Helmi on ihastuttanut niin naapureita kuin sukulaisiakin. Kiitos vielä  Johanna ja Esa, kun otitte tuon ihanan karvapallon perheeseenne

No vihdoinkin saatiin Elmon kanssa ne taipparit läpi! JEE, hyvä Elmo ! On ollut niin turhauttavaa, että periaatteessa koira on ollut valmis jo vuosia sitten, mutta ohjaajalla on ollut ongelmia luottaa, että koira tietää mitä tekee. Meillä ei oo oikeestaan millonkaan ollut sellaisia ongelmia, joita olis tarvinnut hioa taippareihin. Kaikki mahdollinen riista on kiinnostanut aina ja ne on aina nostettu spontaanisti. Mitä enemmän treenataan, sitä enemmän Elmo riistasta kuumuu, mutta käsittelee silti aina todella nätisti. Kuumuminen näkyy oikeastaan odottelun aikana, jolloin Elmo pomppii tasajalkaa ja vetää aikamoisia kierroksia. Eli passivointiharjoituksia kyllä pitäisi ottaa  Elmo on myös palauttanut riistat hyvin. Ongelma on oikeastaan ollut siinä, että taippareissa itse jännitän niin paljon, että Elmokin on ollut vähän epävarma siitä tekeekö sitä mitä haluan.

Lauantaina Juupajoella oli jo oletuksena, että läpi menee, mutta mutta... Meillähän on ongelmana myös ollut se, että Elmo kutisee aivan järkyttävästi uimisen jälkeen. Juupajoella ruutu oli aivan vesityön vieressä, eikä Elmo pystynyt kuivaamaan itseään ennen ruutua. No ruudussa luonnollisesti valittiin ihana varvikko kuivauspisteeksi ja hupsista keikkaa... elämänsä ensimäistä kertaa pyörähti sitten vaakun päälle. Ja se oli siinä. Tuomari kyllä tiesi, ettei Elmo edes yrittänyt pyöriä vaakun päällä, mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin keskeyttää koe. Että se loppui lyhyeen  Eli opetuksena taas, ettei koskaan voi tietää mitä kokeessa voi tapahtua vaikka koira toimisi treeneissä täydellisesti.

Noh, tiesin että flättien Hattulan kokeessa on tilaa ja soittelin saman tien sinne. Päästiin mukaan aamuryhmän viimeiseksi. Aamuviiden herätyksessä meinasin jatkaa unia, mutta raahauduin sitten ylös ja lähdimme kohti Hattulaa. Elmoa oli harmittanut todella paljon, kun ei Juupajoella päässyt ruutua tyhjentämään ja kävi kyllä taas kierroksilla kun Hattulaan päästiin. Se on ihme jannu, kun tokokisoissa yms. maataan vaikka tunti paikoilaan ja odotetaan vuoroa, mutta heti kun tiedetään, että riistajutut kyseessä, niin jätkä ottaa kierroksia. Vuoronumero oli kahdeksan ja saatiin omaa vuoroa odotellessa hyvää passivointiharjoitusta

Vesityö meni helposti ja rantakin oli aika helppo (kivikkoinen, mutta ei pitkää kahluumatkaa). Rannasta oli ruutuun vähän matkaa ja Elmo sai möyriä ja kuivatella itseään rauhassa. Kiitos ymmärtäväisen tuomarin (Harri Sivèn) Hakualueella Elmo aiheutti taas sydämentykytystä kuivattelemalla vähän lisää, mutta onneksi ei vaakku jäänyt alle. Tuomari sanoikin, että koirasta näkee, ettei se missään tapauksessa yritä pyöriä vaakkujen päällä vaan yksinkertaisesti kuivaa itseään. No ruudussa Elmo toimi todella hyvin, teki rauhallisesti ja tehokkaasti töitä. Tällä kertaa niin hyvin, että neljä varista riitti tuomarille. Palautukset hyvin käteen Yleisön kommentti oli, että Elmo näyttää niin onnelliselta kantaessaan varista mammalle.

Ja jäljellä taas Elmo päätti vähän säikäyttää Kanin hakeminen on niin helppoa ja mukavaa... voi jestas! Elmo meni suoraan kanille ja otti suuhun ja lähti palauttamaan. Minä hypin ja kehun sitä kuin joku tomppeli... Kohta Elmo tuleekin innoissaan, ilman kania!!! Ajattelin, että ei voi olla totta. Tällaista ei ole koskaan tapahtunut. No onneksi sain lähettää hakemaan uudelleen ja tulihan se kani sieltä perille asti. Mutta itse olin sitten mokata homman, kun kehuin liian aikaisin ja Elmo jostain syystä jätti homman siihen. Eli kannattaa tukkia suunsa kokeessa jos näin tekee myös treeneissä. Tai kehuu vasta, kun kani on kourassa ja homma paketissa Voin sanoa, että sekä koira, että varsinkin ohjaaja olivat aivan puhki päivän jälkeen (vaikka Elmohan ne työt teki)

On taas vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta.

Toukokuun alussa pennut Kake, Topi ja Kerttu muuttivat omiin koteihinsa. Onnea teille kaikille uusista perheenjäsenistä!

Äitien päivänä kävimme "Elmon" (Salumin's Bodyguard) kanssa pyörähtämässä Tampereen Kansainvälisessä koiranäyttelyssä EH (erittäin hyvä) arvoisesti. "Elmo" oli tuomarille hieman liian raskas ja iso koira. Seuraavana viikonloppuna Minna ja Mikko viettivät ansaittua lomaa Kuusamossa, jossa Minna osallistui sekä lauantaina että sunnuntaina "Elmon" ryhmänäyttelyihin. Lauantaina "Elmo" oli avoimessa luokassa ERI2 Paula Rekirannan tuomaroimana. Sunnuntaina menikin sitten jo paremmin. "Elmo" voitti luokkansa ERInomaisella ja sai SA (=sertifikaatin arvoinen). PU -kehässä "Elmo" sijoittui toiseksi saaden vara-Sertin.  Tuomarina sunnuntaina Matti Luoso.

Olemme reenailleen koirien kanssa niin noutoja kuin jälkeäkin. Katsotaan mihin rahkeet riittävät loppukesästä.

Viikko sitten haimme kotiin 7 vkon ikäisen "Helmi" -neitokaisen Kuiskauksen kennelistä. "Helmin" isänä on oma uroksemme "Arska" (Mäkiharjun All In Air) ja emänä "Vaara" (Kuiskauksen Boomarang). "Helmi" on ihastuttanut viikon verran Minnaa ja perhettä sekä pitänyt "Nella" -neidin kanssa huolta siitä, ettei vauhtia ja vaarallisia tilanteita ole puuttunut menneenä viikkona. Huomenna perjantaina "Helmi" lähtee omaan kotiinsa Pirkkalaan Johannan ja Esan rakastavaan huomaan. Katsotaan mitä neitokaisesta kehittyy ja olisiko hänessä mahdollisesti tulevaisuudessa ainesta jalostuskoiraksi asti? Kiitokset Reijalle tästä ihanan reippaasta ja avoimesta pakkauksesta.

Jotta kaikki ei menisi niin kuin toivomme, saimme hieman ikäviä uutisia Kennelliitosta. "Oonan" (Mäkiharjun Young'n Wild) tytär "Epe" kävi virallisissa lonkka- ja kyynärkuvissa ja tuomio kennelliitosta oli lonkat D/D ja kyynärät 0/0. Lonkkamaljat olivat matalat ja lonkat löysät. Näin ollen "Epe" siirtyi Jonin ja Hannan omistukseen.

Yritämme kirjoitella kuulumisia niin omistakoiristamme kuin kasvateistammekin sekä lisäillä kuvia niin tänne Blogiin kuin kuvagalleriaammekin.

Mukavaa kesän odotusta kaikille ja toivottavasti nämä ilmat alkavat pikku-hiljaa lämmetä tästä kesää kohti!!!

Nyt sitten omat kasvatit on saatu turvallisesti maailmalle. Kake lähti Kaarinaan lapsiperheeseen Elmeri-kultsun kaveriksi, Kerttu lähti Kuruun Juulin, Kimmon ja Aaron perheenjäseneksi ja Topi (Köpi) jäi Ylöjärvelle Marin perheeseen. Todella hyvillä mielin sai laittaa pienet maailmalle, kun tietää, että niistä kuulee jälkeenpäinkin ja kaikilla on aivan ihanat kodit. Ja jäihän meille tämä tättähäärä Nella, joka pitää huolen siitä, että jos lapsilta on liian rauhallista, neiti laittaa ranttaliksi.

Nella on reipas, rohkea ja älyttömän iloinen pikku rinsessa. Häntä vispaa ihan koko ajan ja neiti myös keskustelee paljon urisemalla (välillä myös nukkuessaan). Tämä keskustelun jalo taito on peritty molemmilta vanhemmilta. Nella on myös nopea oppimaan, istuminen opittiin päivässä ja luoksetuloakin harjoitellaan jatkuvasti. Tämä aika täytyy yrittää käyttää hyödyksi, kun Nella vielä seurailee minua niin paljon ja pyrkii pysymään suht lähellä. Eli napuja on oltava taskussa aina mukana, kun ulkona ollaan.

Nella on energinen, mutta osaa hyvin myös rauhoittua. Olen pyrkinyt opettamaan, että Nella istuu ja saa sitten huomiota ja rapsutuksia. Aika hyvin tämä onnistuukin. Välillä Nella makoilee repo rankana pitkät pätkät ja nauttii paijailusta. Lasten kanssa koen tosi tärkeäksi sen, että pentu opetetaan olemaan rauhassa rapsutuksia varten. Välillä tietty hypitään ja pompitaan, mutta huomiota tulee vain, kun on rauhassa. Sohvaa vasten Nella hyppelee aika paljon, mutta tätäkin harjoitellaan pois. Eilen Nella oli ekaa kertaa ypöyksin, kun me käytin poikien kans lenkillä koko perheen voimin. Surullinen ujellus jäi kuulumaan kun lähdettiin ja Nellaa aivan itketti onnesta kun takaisin tultiin. Mutta tästä se lähtee.

Eilen käytiin ekaa kertaa remmilenkilläkin ja se sujui todella hyvin. Välillä remmiä kannettiin, mutta vastaan ei laittanut kyllä ollenkaan. Tanja oli kyllä opettanut tytöt kaulapantoihin ja siitä on nyt hyötyä. Nyt ekana yönä (ainoana pentuna) oli tullut vain yksi pissa lattialle eikä kakkaa ollenkaan.

Riistaan on tutustuttu ja se kiinnostaa PALJON. Toivottavasti siihen ei tule muutoksia. Nellan kanssa täytyy vaan edetä maltilla ja opettaa ensin luoksetulot ja noudot suht varmoiksi ennen kuin otetaan riista treenin mukaan. Tietysti riistaa silloin tällöin näytetään, mutta yhtään ei tarvitse lisää siihen kuumentaa, koska viettejä näyttää luonnostaan jo olevan. Elmo on ollut myös aina riistan kanssa ennakkoluuloton ja on ottanut aina kaiken hetkeäkään miettimättä. Näyttäisi olevan isin tyttö.

Näillä korvilla kuulee hyvin

Kaiken kaikkiaan aivan ihana pentu. Nyt kesän Nella kasvaa meillä ja minä yritän opettaa niin paljon asioita kuin pennulle on mahdollista ja itsellä aikaa riittää. Sitten Nella menee vanhemmillemme Kalajoelle Ronjan seuraksi. Onneksi tyttö jää perheeseen, niin siitä luopuminen ei ole sitten niin vaikeaa. On nimittäin tämä ihana pirpana jo vienyt sydämen.

Seisottaminen näyttää olevan yhtä haastavaa kuin Elmolla pentuna. Häntä heiluu niin vimmatusti ettei persaus pysy millään paikallaan. Ja siihen vielä hirmuinen ahneus herkuille, niin kyllä saa olla nopsana, että saa napattua kuvan siitä sadasosasekunnista, jonka Nella on paikallaan. Mutta harjotellaan harjotellaan.

Nella 8,5 vkoa

Keskiviikkona kävimme myös Kuiskauksen kennelissä katsomassa Arskan ja Vaaran puppisia. Aivan ihania 4 viikkoisia  reippaita pikku tuhisijoita olivat. Jos löydetään hyvä sijoituskoti niin otetaan yksi tytöistä ja laitetaan se sijoitukseen. Joten toivotaan että sellainen ilmaantuu...

Sunnuntaipäivän sekä Pääsiäisen kunniaksi päätimme ottaa pentusista ns viralliset 7 viikkoiskuvat. Tässä kuva saldoa.

CW Sympathetic Vanilla alias Köpi

CW Spicy Vanilla alias Keke

CW Sweet Vanilla alias Kerttu

CW Special Vanilla alias Kake

Lisäksi kuvattavaksi pääsi Nella-neiti 7,5 vkon iässä.

Vutukan Dream Come True alias Nella

Keskiviikkona kävimme Maaningalla Vutukan kennelissä katsastamassa Elmon ja Danan  tyttöset ja mukaan tuliaisena lähti pikkiriikkinen Nella. Nella asustelee Ylöjärvellä kasvamassa poikien kanssa syksyyn ja liittyy sitten vanhempiemme perheeseen Ronjan kaveriksi. Tanja itse pitää perhepiirissään toisen tytöistä eli Nalan. Näin ollen on tilanne, että molempia pentusia varmasti näkee ja kuulee kuulumisia.

Nella veteli hirsiä koko ajomatkan (5h) ja päästeli kyllä sitten höyryt ulos, kun perille päästiin. Oonan pennut katselivat ihmeissään, että mikä tuo muutaman kilon raketti on. Muuten sopeutuminen laumaan sujui hyvin ja isommatkin vain katselivat, että jaaha, taas yksi riiviö lisää. Ja Oonan tissillä käytiin muitten mukana. Ikävöidä Nella ei alkuajomatkan jälkeen ole ehtinyt, liekö sillä merkitystä että vastassa oli neljä puppista ja kuusi aikuista koiraa. Ensimmäinen yökin meni yllättävän hyvin. Välillä nukuttin Elmo-iskän persauksissa kiinni, välillä piti käydä tsekkaamassa uutta kotia. Mutta näin reilun vuorokauden näkemyksellä voi sanoa, että aivan ihana ja reipas tyttönen on. Nella tutkii innoissaan uusia paikkoja ja häntä vispaa iloisesti koko ajan. Ja voi jösses mikä ruokahalu tuollaisella kirpulla on... no se tietää vain hyvää treenirintamalla. Kiitos vielä Tanjalle tästä suloisesta paketista!

Tanja ja tytöt (Nala ja Nella) ennen lähtöä

iskä ja tyttö

että sellanen se Nella sitte on

Ja sitte nämä toiset riiviöt... kasvettu on ihan hurjasti ja tänään käytiin tarkistuksilla ja sirutuksella. Maanantaina lähtee jo ekat pennut uusiin koteihin. Kyllä on mennyt aika nopeasti ja kohta noista karvapalloista pitäisi luopua. Ovat kyllä kertakaikkisen ihania ja jo kovastikin osa perhettä. Täällähän ne juoksee ison osan päivästä meidän muun perheen mukana sisällä ja ulkona. Ja välillä kun pitäis olla issekseen kodinhoitohuoneessa portin takana, meidän vahva-Kauko siirtää hyvin omatoimisesti ja päättäväisesti esteen kuin esteenkin tieltään ja tulee meidän luokse. Ja muut luonnollisestikin perässä. Mutta ihanat muistot näistä pentusista kyllä jää. Ja onneksi paljon kuvia

tällasia karvattomia rimpuloitahan nämä on

Miten se aika meneekin niin nopeasti. Pennut täyttivät viikonloppuna 5 viikkoa ja tuntuu, että hetki sittenhän ne syntyivät. Minnan luona riittää touhua ja vaarallisia tilanteita kun pennut ja lapset leikkivät keskenään. Neo ja Netta ovat omalta osaltaan osallistuneet hienosti pentujen hoitoon ja sosiaalistamiseen. Nämä pennut todellakin tottuvat lapsiin. Netta pitää huolen siitä, että kun Oona syöttää pentuja, niin neitokaisen pitää osallistua menemällä pötkölleen pentusten viereen.

Neo puolestaan touhuaa pentujen kanssa silitellen ja leikkien. Pennut ovatkin ottaneet pikku-miehen silmäteräkseen ja niin sisällä kuin ulkonakin seuraavat Neoa mihin hän meneekin.

Meidän ikuinen pentukoira- Arska osallistuu myös omalta osaltaan pentusten kaitsemiseen omalla tavallaan...

Pennut ovat myös tutustuneet riistaan viikonlopun aikana ja varis ei ketään onneksi pelottanut, vaan lintu otettiin vastaan uteliaana. Valitettavasti lintu oli vielä pienille pentusille liian iso/painava, vaan jouduttiin tyytymään vain siivistä ja päästä ravisteluun.  (kuvia tulossa...)

Viikonloppuna myös tapasimme uusia pentujen perheenjäseniä. Keken omistaja kävi katsomassa ja opettelemassa pentustenhoitoa, taisi siinä salamavalotkin välähdellä pentusia pyöritellessä. Vielä pari viikkoa niin Keke pääsee omaan kotiin Ylöjärvelle.

Kerttu-neiti tapasi myös oman tulevan perheensä. Tyypilliseen naisten tapaan hurmasi yleisön olemuksellaan, antoi pojille köniin ja meni kauneusunille. Kerttu on siis todellakin pentueen tättähäärä, jolla energiaa riittää.

Köpi-herra jatkaa samaa rataa ja touhuaa omiaan. On pennuista sosiaalisin ja juuri se, joka viihtyy rapsuteltavana ja paijattavana. Valloittaa omalla persoonallaan.

Omaa kotia etsii vielä Kake-kuningas. Kakelle toivomme löytävämme näyttelyistä kiinnostuneen kodin Pirkanmaanalueelta. Tällä hetkellä rakenteellisesti pentueen paras uros, vahvin luustoltaan ja luonteeltaan oikea nalle-karhu. Touhuaa eniten Neon kanssa. Tällä hetkellä jopa Köpiä rauhallisempi. Kakella ei ole kiire minnekään ellei ole kyse ruuasta. Taitaa siis olla oikea "mamman" -poika.

Kake yllä olevissa kuvissa 4,5 vkoa

ja alla olevassa 5 vkoa

Kuka tätä nallekarhua voi vastustaa?

Ihania pentuja koko sakki. Jo tässävaiheessa alkaa haikeus iskeä kun tietää, että niistä joutuu luopumaan jo parin viikon kuluttua. Onhan pennuissa aina oma hoitamisensa, mutta kyllä niistä niin paljon iloakin on. Täytyy kuitenkin lohduttautua ajatuksella, että pentusia näkee luovutuksen jälkeenkin, sillä tällä hetkellä kaikki ovat jäämässä Pirkanmaalle.

Huomenna tulee pennuille jo neljä viikkoa täyteen! Kyllä aika rientää nopeasti. Nyt meillä jo juostaan ja leikitään . Välillä täytyy aina pysähtyä katsomaan pienten painia ja ihmettelemään kuinka nopeasti pennut kasvavat ja kehittyvät.

Myös se on kiva huomata, että pennuille tulee aina hirmuinen kiire pentuaitauksen reunalle, kun ne kuulevat jonkun tulevan. Mielestäni on hyvä, että kaikki rientävät heti iloisesti uteliaina katsomaan ja moikkaamaan tulijaa, eikä kukaan jää yksin nyhjöttämään taka-alalle. Köpi (Kyösti, Piskuinen) nousee jo pentuaitauksen reunallekin katselemaan tulijoita .

Eilen vaihdoimme lasten kanssa yhdessä puhtaan alustat pennuille ja Neo innostui konttailemaan ympäri aitausta. Pennut juoksivat hännät heiluen perässä ja kiipesivät heti Neon syliin, kun Neo pysähtyi. Eli lapsiinkin meillä pennut tottuvat ihan väkisinkin. Neon kanssa on harjoiteltu, että pentujen luona täytyy olla rauhallisesti ja pentuja hoidettava nätisti. On myöskin puhuttu siitä, että pentuja ei Neo saa nostaa. Ja tosi hienosti Neo onkin pentuja hoitanut ja silitellyt. Valvotusti tietysti. Netan kanssa hoidetaan pentuja myös, mutta Netta on vielä sen verran pieni, että hoitaminen tehdään yhdessä.

Pennut ovat päässeet jo mastelemaan jauhelihan lisäksi myös turvotettuja nappuloita ja voi pojat, että ne maistuu. Tähän asti naput on tarjottu kädestä, mutta tänä aamuna ne syötiin tarjottimelta. Kyllä siinä riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun tarjottimella seisoi välissä kaikki pienet . Mutta hyvin meni ja suhteellisen tasapuolisesti ruoka saatiin jaettua.

Myös pentujen totuttaminen pentuaitauksen ulkopuolelle on alkanut. Aluksi pysyttiin aika visusti aitauksen lähettyvillä, mutta nyt pennut jo ovat alkaneet liikkumaan kauemmas ja kauemmas. Kun pentuaitauksen reunan siirtää pois, kaikki ryntäävät heti innoissaan tutkimaan maailmaa. Elmo ja Arska katselevat pentujen touhua ihmeissään ja hännät heiluen. Oonakaan ei ole moksiskaan, vaikka pennut menevät poikien luokse tai päinvastoin. Pyrin pitämään pentuja useita kertoja päivässä täällä meidän joukossa, mutta tietysti pienet saavat olla paljon myös omassa rauhassaan pentuaitauksessa. Odotan kovasti, että päästäisiin ensimmästä kertaa käymään ulkona pentujen kanssa.

Maanantaina saimme myös kuulla iloisia uutisia Kuiskauksen kennelistä. Arskan ja Vaaran 3 kaunista narttu- ja 3 komeaa urospentua syntyivät. Valitettavasti yksi pojista ei selvinnyt isossa maailmassa, mutta muut pennut ovat oikein reippaita. Eli niin tuore äippa kuin pennutkin voivat hyvin. Pääsiäisen jälkeen käymme katsomassa pikku pentusia.

Myös Elmon kaksi tyttöä Vutukan kennelissä ovat kasvaneet kovasti ja elelevät täysin muun lauman jatkona. Tytöt ovat jo neljä ja puoli viikkoa ja niiin suloisia. Pääsiäisviikolla lähdemmekin Savonreissulle tyttöjä katselemaan ja ehkäpä sieltä tulee myös tuliaisia mukaan.

Kävimme Minnan ja koirien kanssa metsälenkillä. Hieman jo sulan kelin aikana saimme monet hyvät naurut kun kantohanki petti jalan alla ja vuorotellen oltiin kumossa lumhangessa. Tästä koirat tietysti innostuivat ja riehumisesta ei ollut tulla loppua. Koirien mukaan tarttui jos jonkin moista lumipalloa. Tässä Arskan ja Fannin tyylinäytettä.

Tänään pennut täyttävät 3 vkoa. ns. Syntymäpäivän kunniaksi maisteltiin hieman jauhelihaa ja saatiin myös ensimmäinen matokuuri. Pennut myös punnittiin ja kaikki kasvavat tasaisesti.

Kerttu alias Kirppu 1956 g

Kyösti alias Piskuinen 2160 g

Keijo Keke alias Pötkö 2128 g

Kauko Kake alias Vinku 2447 g

Kerttu on pennuista tällä hetkellä ehdottomasti uteliain tutustumaan uuteen maailmaan sekä sosiaalisin. Tulee mielellään katsomaan mitä ympärillä tapahtuu ja tekee tuttavuutta.

Kauko on pennuista leikkisin, Keijo ja Kyösti taas rauhallisimmat.

Kaikki pennut ovat mielellään sylissä ja silitettäessä nukahtavat syliin. Luottavaisia siis